Oheinen teksti kirjoitettu samppanjan vaikutuksen alaisena

Espalla Helsingin keskustassa vastaan kävelee daameja LV-laukut kyynärtaipeessa. Torilla Kolera-altaan reunalla istuu nuoria tyttöjä riiputtamassa jalkojaan vesirajassa. Löysän topin alta paistaa CK-merkkiset urheiluliivit. Matka jatkuu Wanhan Kauppahallin ohi. Olympiaterminaalin mäkeä lasketaan alas Jopoilla. Huhun mukaan Anttilan tyhjennysmyynnissä Iittala on ollut kuumaa valuuttaa, koska 40%:n alennus. Spora-pysäkin mainoksessa Gywneth Paltrow poseeraa Diorissa.

Elämme merkkien ja brändien yhteiskunnassa. Nuoret – ja vanhemmat – tytöt haaveilevat ”siitä ekasta Luikkarista”. Pojat, jotka asuvat vielä kotona ostavat asunnon sijaan auton – sen BMW:n, vaikka tämän muka-laman aikana asunnon osto olisi ehkä viisaampaa.

Ennen sitä tulevaisuuden vaurastumista ”eka Luikkari” ostetaan ulkomaanmatkalta Italiasta (siellä tarjottiin juotavia samalla kun katselin hyllyjä!). FB-päivitys on todisteena käynnistä.

Hetkeä myöhemmin teen kaupat ja marokolainen mies laskee seteleitä liikkeen vieressä lakanansa äärellä. Mies hymyilee. ”Liian kallista?” ja viittaa kohden myymälää.

”Ei, mutta opiskelen vielä. Sitten ostan aidon.”

Turisti poistuu paikalta uuden Louis Vuittonin käsipuolessa H&M:n paidassa ja shortseissa. Tuskin kukaan huomaa eroa, sitä paitsi ostan sen aidon heti sitten kun on rahaa. Lohduttaudun tulevaan synninpäästön tuomaan rauhaan.

Opiskelujen päätyttyä ja ensimmäisen palkan napsahdettua tilille on aika palkita uurastus ja ostaa se halvin kallis laukku, koska lupasin sen – en vain itselleni – vaan myös liikkeelle. Marokolainen todistaa. Gymwneth hymyilee minulle taas mainoksessa. En ole varma onko hymyssä ironiaa. Paljonkohan neito itse maksoi laukustaa, vai oliko se sponsorilahja.

Valmistumistani juhlitaan tänä kesänä.

Juhliin kuuluu tietenkin samppanja-tarjoilu. Tai siis kuohuviini. Eihän kukaan huomaa eroa. Eikä sitä paitsi haittaa, että ostan lopulta Ballet-kuoharia, koska sitä saa enemmän samaan hintaan. Ei se kuitenkaan halvin ole, vaan toisiksi halvin. Parempi säästää nyt kun rahaa meni omaan valmistumislahjaan niin paljon. Eikä haittaa, koska nyt voin kutsua muutaman epävarman nimen lisää. Kenties sieltä saa valmistusmislahjana muutaman kympin enemmän paikkaamaan laukun syvyistä vajetta budjetissa.

Kuohari kuuluu tarjoilla ”super chilled”. Siis kaksi asteisena. Ihanat kuplat ja tosi kylmää! Harmi ettei maistu millekään, mutta eihän se kuohuvan viinin idea olekaan. Kuoharia juodaan koska juhlat.

Firman Halloween-bileet. Sinne tulee kaikki. Koska keskustelu pukeutumisesta on aloitettu jo paria kuukautta etukäteen tiedän, että Mari aikoo pukeutua ”siihen samaan makkarankuoreen kuin viime vuonna”. Toisaalta Mikko on ostanut Ralph Laurenin puvun ja aikoo nyt koeajaa sen. Tiina on ostanut kokonaan uuden vaateparren ja rakentanut kokonaisuutensa Chanelin laukun ympärille. Myös muilla tuntuu olevan naamiaisten teemana high-end. Sanon, että taidan minäkin kaivaa Louis Vuittonini naftaliinista (kavereitten kesken ”luikkari”). Toisaalta en ehkä kehtaa näyttäytyä sen piskuisen luikkarin lompakon kanssa. Parempi ottaa se Italista ostettu Never-full. Eihän kukaan huomaa eroa. Sitä paitsi en voisi muutenkaan kanniskella samaan aikaan lompakkoa, iPhonea ja shamppanja-lasia (vai tarjoillaanko siellä kuohuviiniä??).

Illalla isäntä ojentaa minulle lasia samalla kun ohjaa pitopöytään: ”vuokrattii nää Riedelin shamppanjalasit nii maistuu tää skumppaki oikeelle!”

Illalliselle on loihdittu meksikolainen itse tehty taco-buffet. Maistelen kumisia lettuja, kun isäntä tulee tiedustelemaan mitä diggaan safkasta. ”Hyvää, vähän kumisia vaan.”

”Joo, mistään ei löytyny sitä 'masa harinaa', mut tehtiin vehnästä. Eihä niis mitää eroo oo, tai ei kukaa ainakaa huomaa!”
Eipä niin, mietin.

Juokaa Samppanjaa Ranskasta sieltä Champagnesta, koska kesä ja koska sen huomaa!

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.