"Jaa leipäsi ja viinisi ystäviesi kanssa"Viini on kollektiivinen kokemus. Yhtä lailla se ruoan kanssa tuo ihmisiä yhteen viettämään laadukasta aikaa.
Arvovaltaisesti se myös vaatii hiljaisuuden ja puheenvuoron isommissakin peijaisissa ennen kuin poksauttaa lyhyen ja ytimekkään puheensa ilmoille aplodien tukemana.
Viiniä ei juoda murheeseen tai sydänsuruun, vaan ilon ja yhdessäolon hetkellä.
Uuteen maailmaan
Monelle viini on kuitenkin vieras ja vaikea aine. Kenties ystävien tarjoamat lasilliset tai kapakassa talon viininä nautittu nektari eivät aivan vastanneet odotuksia tästä "jumalten juomasta." Viini haastaa, mutta palkitsee. Onkin ehkä rikollista ääneen todeta vain "ettei pidä viinistä". Ensimmäisiä viinistä mieleen jääneitä ajatuksia onkin varmasti erään arvostetun ravintolan hovimestarin tokaisu "tiesin eniten viinistä, kun tiesin, että on punaista ja valkoista". Tällä hän halusi kertoa siitä valtavasta harmaasta alueesta, jonka jokainen viinin asiantuntija on varmasti matkallaan aukaissut.
Oma polkuni tähän hapatetun rypälemehun ihmemaahan alkoi varmastikin 2010 ravintolakoulun myötä.
Toki olin jo tuota ennen kehunut juoneeni talvella punaista ja kesällä keltaista viiniä ja vitsailimme aina maistellessa viinin "pyöreydestä" tai "tanniineista". Ystäväni kuitenkin maistatti minulle Australialaista punaviiniä. Hän sanoi sen olevan Shiraz -rypälettä. Helppo, vaikka voimakas maultaan.
Olin myyty.
Ensimmäistä kertaa maistoin viiniä, josta oikeasti pidin. Tällä tarkoitan, että olisin voinut - ilman rahapanosta - juoda tuota ainetta koko sen pullollisen muitta mutkitta. Myöhemmän tutkiskelun jälkeen selvitin viinin olevan hinta haitarissa "vähän alle kakskybää pottu." Omat siihen asti korsulle raahaamani putelit huitelivat siinä vitosen ja kahdeksan euron välittömässä lähimaastossa. Aloin saada vihiä tästä hintaluokittelusta.
Seuraavalla käynnillä Lasiliikkeessä tutkiskelin "aussihyllyä", ja nieleskelin niska mutkalla hintalappujen alapuolella. Raaskin sijoittaa kahdeksan euron aussi shiraziin. Kokemus oli kuitenkin luonteeltaan selkeästi parempi kuin aikasemmat "boxi bulkit", joita Viikon viini -hylly oli pullollaan värikkäillä etiketeillään.
Paso a Paso
Seuraavien vuosien aikana olen huomannut maun muuttuneen. Australialaisten ensirakkauksien jälkeen olen löytänyt Vanhaan maailmaan, jossa ranskalaiset viinit ovat saaneet jalansijaa. Sieltä on matka käynyt Alppien yli Italiaan ja viikonloppureissuille Etelä-Amerikkaan. Vasta aivan hiljan olen alkanut tutustua Espanjalaisiin ja olenkin vallan tykästynyt varsinkin Riojan-alueen viineihin. Tänään neljäntoista euron sijoitus viiniin ei ole niin mahdoton ajatus kuin neljä vuotta sitten. Tänään tiedän saavani rahoille vastinetta.
Ruokaa laittaessa olen oppinut sen etten varmastikaan koskaan ole valmis kokki. Mitä viiniin tulee olen tuskin edes noviisi - luojalle kiitos. Toivotan lukijani kuitenkin sydämmellisesti mukaan matkaan sille harmaalle alueelle, johon (niin valitettavan usein) viinipullon avaaminen johtaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti