Lähtökohtaisesti vastustan

Ajoittain rakoileva pilviverho oli kerääntynyt yhdeksi tummaksi möykyksi taivaalle. Vilkaisin kelloa. Olin kymmenen minuuttia edellä sovitusta tapaamisajankohdasta. Viimeaikaiset säähavainnot olivat osoittaneet, että keli saattoi elokuussa vaihtua kolmekin kertaa kymmenen minuutin aikana.  Otin vapaudekseni siirtyä valmiusasemiin sisäpuolelle Hakaniemen halliin.

Tarkoitus oli nähdä ystävää ja ehdottaa iltapäiväkahveja. ”Nyt ei ennätä. On tapaaminen maahantuojan edustajan kanssa.”

Ajatus kahvista haihtui ja tiivistyi uudelleen kylmän olutpullon kylkeen paikallisen ravitsemusliikkeen tiloissa. Pöydälle asetettiin, varovaisten arvioideni mukaan, viitisentoista tuotetta, joista suurin osa edusti pienien tai keskisuurten panimoiden tuoteskaalaa.

Tarjolla oli IPAsta APAan oluita, sekä sour aleja, berliner weissea ja gueuzeja. Sanalla sanoen ”erikoisuuksia”; suomeksi sanoen ”perseestä perämoottoriin”. Alko luonnehtii näitä seuraavasti:

Erikoisuudet ovat oluttyyppejä, joiden maku saattaa olla peruskuluttajalle hyvinkin haastava. Erikoisuuksia ovat myös monet oluenharrastajien korkealle arvostamat oluet sekä oluet, joiden saatavuus on rajallinen tai tyylisuunta vaikeasti hahmotettavissa. Maku näissä oluissa vaihtelee kirpeän raikkaista miedoista oluista täyteläisen makeisiin vahvoihin oluisiin.

Ja sama hipsteriksi: Jotain uutta ja (siis) siistii.

Pruuvaillessa ”oluita” mietin termin riittävyyttä. Monikaan tuotteista ei maistunut maltaiselle tai ne oli valmistettu ”samppanjamenetelmällä”. Vanhan simasuun mielestä nämä maistuivat enemmän limpparille.

Viikko sitten maistelin muutamia Jyväskyläläisen panimon tuotteita. Huomio kiinnittyi pullojen ulkoasuun. Kivasti laaditut kiinnostavannäköiset etiketit, hauskat ja tuoteperheen yhdistävät nimet ja selkeä punainen lanka. Hienosti laadittu tuoteskaala. Helppo myydä ja markkinoida ja kiva ostaa. Maut taas toivat mieleen jonkin intergalaktisen cross-cosmos fusion fuck-up –henkisen kokonaisuuden (toimituksen terminologiaa).

 Tyylejä oli maitokahvi stoutista rukiseen double ipaan. Jokaiselle jotakin. Rakenteellisesti iso osa oli kuitenkin aika kurkun kuivaksi jättävää suorittamista. Koko terminologia sekamelskan ja makujen kaaoksen keskeltä mieleen ei jäänyt olutta, jota voisi ostaa korillisen. Peilasin kokemusta illalliseen, missä lautasella näkyy innokkaan nuoren sepän luomus: vähän kaikkea kokeiltuna, mutta perusjutut hukassa. Onhan siistiä laittaa oma baari pystyyn ja vähän testailla kaikkea. Kattoo sitten mikä lähtee vetää.

Lähtökohtaisesti vastustan kaikkea uutta. Miksi vaihtaa toimivaa peliä uuteen. Vanhempi kollegani valisti minua: ”Älä Juho vastusta. Poimi vanhasta ajasta hyvät puolet, tutki uudet jutut ja poimi niistäkin kypsät hedelmät.” Ukko houraili suurimman osan aikaa, mutta tässä asiassa taisi olla oikeassa.

Pohjoismaissa on juotu humalahakuisesti olutta varmasti yhtä kauan kuin on ollut rumia naisia ja tarve paritella. Craft-beer ja pienpanimokulttuuri sen sijaan on saanut jalansijaa vasta viimeaikoina. Olemme varhaisteini-iässä. Juoppo kansa on vasta löytänyt itsestään ulokkeen, jolla voi tehdä muutakin kuin kusta. On ihan okei tutkia itseään ja kokeilla. Pääasia, että mennään johonkin suuntaan. Sitten kun perusasiat on kondiksessa alkaa tulla tulostakin. Siihen asti minäkin voin kokeilla, mutta kun haen kaljakorini, ostan kokeneemman belgialaisen, jota ei tarvitse opettaa.

Kiitos, anteeksi ja juomisiin.

Oheinen teksti kirjoitettu samppanjan vaikutuksen alaisena

Espalla Helsingin keskustassa vastaan kävelee daameja LV-laukut kyynärtaipeessa. Torilla Kolera-altaan reunalla istuu nuoria tyttöjä riiputtamassa jalkojaan vesirajassa. Löysän topin alta paistaa CK-merkkiset urheiluliivit. Matka jatkuu Wanhan Kauppahallin ohi. Olympiaterminaalin mäkeä lasketaan alas Jopoilla. Huhun mukaan Anttilan tyhjennysmyynnissä Iittala on ollut kuumaa valuuttaa, koska 40%:n alennus. Spora-pysäkin mainoksessa Gywneth Paltrow poseeraa Diorissa.

Elämme merkkien ja brändien yhteiskunnassa. Nuoret – ja vanhemmat – tytöt haaveilevat ”siitä ekasta Luikkarista”. Pojat, jotka asuvat vielä kotona ostavat asunnon sijaan auton – sen BMW:n, vaikka tämän muka-laman aikana asunnon osto olisi ehkä viisaampaa.

Ennen sitä tulevaisuuden vaurastumista ”eka Luikkari” ostetaan ulkomaanmatkalta Italiasta (siellä tarjottiin juotavia samalla kun katselin hyllyjä!). FB-päivitys on todisteena käynnistä.

Hetkeä myöhemmin teen kaupat ja marokolainen mies laskee seteleitä liikkeen vieressä lakanansa äärellä. Mies hymyilee. ”Liian kallista?” ja viittaa kohden myymälää.

”Ei, mutta opiskelen vielä. Sitten ostan aidon.”

Turisti poistuu paikalta uuden Louis Vuittonin käsipuolessa H&M:n paidassa ja shortseissa. Tuskin kukaan huomaa eroa, sitä paitsi ostan sen aidon heti sitten kun on rahaa. Lohduttaudun tulevaan synninpäästön tuomaan rauhaan.

Opiskelujen päätyttyä ja ensimmäisen palkan napsahdettua tilille on aika palkita uurastus ja ostaa se halvin kallis laukku, koska lupasin sen – en vain itselleni – vaan myös liikkeelle. Marokolainen todistaa. Gymwneth hymyilee minulle taas mainoksessa. En ole varma onko hymyssä ironiaa. Paljonkohan neito itse maksoi laukustaa, vai oliko se sponsorilahja.

Valmistumistani juhlitaan tänä kesänä.

Juhliin kuuluu tietenkin samppanja-tarjoilu. Tai siis kuohuviini. Eihän kukaan huomaa eroa. Eikä sitä paitsi haittaa, että ostan lopulta Ballet-kuoharia, koska sitä saa enemmän samaan hintaan. Ei se kuitenkaan halvin ole, vaan toisiksi halvin. Parempi säästää nyt kun rahaa meni omaan valmistumislahjaan niin paljon. Eikä haittaa, koska nyt voin kutsua muutaman epävarman nimen lisää. Kenties sieltä saa valmistusmislahjana muutaman kympin enemmän paikkaamaan laukun syvyistä vajetta budjetissa.

Kuohari kuuluu tarjoilla ”super chilled”. Siis kaksi asteisena. Ihanat kuplat ja tosi kylmää! Harmi ettei maistu millekään, mutta eihän se kuohuvan viinin idea olekaan. Kuoharia juodaan koska juhlat.

Firman Halloween-bileet. Sinne tulee kaikki. Koska keskustelu pukeutumisesta on aloitettu jo paria kuukautta etukäteen tiedän, että Mari aikoo pukeutua ”siihen samaan makkarankuoreen kuin viime vuonna”. Toisaalta Mikko on ostanut Ralph Laurenin puvun ja aikoo nyt koeajaa sen. Tiina on ostanut kokonaan uuden vaateparren ja rakentanut kokonaisuutensa Chanelin laukun ympärille. Myös muilla tuntuu olevan naamiaisten teemana high-end. Sanon, että taidan minäkin kaivaa Louis Vuittonini naftaliinista (kavereitten kesken ”luikkari”). Toisaalta en ehkä kehtaa näyttäytyä sen piskuisen luikkarin lompakon kanssa. Parempi ottaa se Italista ostettu Never-full. Eihän kukaan huomaa eroa. Sitä paitsi en voisi muutenkaan kanniskella samaan aikaan lompakkoa, iPhonea ja shamppanja-lasia (vai tarjoillaanko siellä kuohuviiniä??).

Illalla isäntä ojentaa minulle lasia samalla kun ohjaa pitopöytään: ”vuokrattii nää Riedelin shamppanjalasit nii maistuu tää skumppaki oikeelle!”

Illalliselle on loihdittu meksikolainen itse tehty taco-buffet. Maistelen kumisia lettuja, kun isäntä tulee tiedustelemaan mitä diggaan safkasta. ”Hyvää, vähän kumisia vaan.”

”Joo, mistään ei löytyny sitä 'masa harinaa', mut tehtiin vehnästä. Eihä niis mitää eroo oo, tai ei kukaa ainakaa huomaa!”
Eipä niin, mietin.

Juokaa Samppanjaa Ranskasta sieltä Champagnesta, koska kesä ja koska sen huomaa!

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.