keskiviikko 17. elokuuta 2016

Lähtökohtaisesti vastustan

Ajoittain rakoileva pilviverho oli kerääntynyt yhdeksi tummaksi möykyksi taivaalle. Vilkaisin kelloa. Olin kymmenen minuuttia edellä sovitusta tapaamisajankohdasta. Viimeaikaiset säähavainnot olivat osoittaneet, että keli saattoi elokuussa vaihtua kolmekin kertaa kymmenen minuutin aikana.  Otin vapaudekseni siirtyä valmiusasemiin sisäpuolelle Hakaniemen halliin.

Tarkoitus oli nähdä ystävää ja ehdottaa iltapäiväkahveja. ”Nyt ei ennätä. On tapaaminen maahantuojan edustajan kanssa.”

Ajatus kahvista haihtui ja tiivistyi uudelleen kylmän olutpullon kylkeen paikallisen ravitsemusliikkeen tiloissa. Pöydälle asetettiin, varovaisten arvioideni mukaan, viitisentoista tuotetta, joista suurin osa edusti pienien tai keskisuurten panimoiden tuoteskaalaa.

Tarjolla oli IPAsta APAan oluita, sekä sour aleja, berliner weissea ja gueuzeja. Sanalla sanoen ”erikoisuuksia”; suomeksi sanoen ”perseestä perämoottoriin”. Alko luonnehtii näitä seuraavasti:

Erikoisuudet ovat oluttyyppejä, joiden maku saattaa olla peruskuluttajalle hyvinkin haastava. Erikoisuuksia ovat myös monet oluenharrastajien korkealle arvostamat oluet sekä oluet, joiden saatavuus on rajallinen tai tyylisuunta vaikeasti hahmotettavissa. Maku näissä oluissa vaihtelee kirpeän raikkaista miedoista oluista täyteläisen makeisiin vahvoihin oluisiin.

Ja sama hipsteriksi: Jotain uutta ja (siis) siistii.

Pruuvaillessa ”oluita” mietin termin riittävyyttä. Monikaan tuotteista ei maistunut maltaiselle tai ne oli valmistettu ”samppanjamenetelmällä”. Vanhan simasuun mielestä nämä maistuivat enemmän limpparille.

Viikko sitten maistelin muutamia Jyväskyläläisen panimon tuotteita. Huomio kiinnittyi pullojen ulkoasuun. Kivasti laaditut kiinnostavannäköiset etiketit, hauskat ja tuoteperheen yhdistävät nimet ja selkeä punainen lanka. Hienosti laadittu tuoteskaala. Helppo myydä ja markkinoida ja kiva ostaa. Maut taas toivat mieleen jonkin intergalaktisen cross-cosmos fusion fuck-up –henkisen kokonaisuuden (toimituksen terminologiaa).
 Tyylejä oli maitokahvi stoutista rukiseen double ipaan. Jokaiselle jotakin. Rakenteellisesti iso osa oli kuitenkin aika kurkun kuivaksi jättävää suorittamista. Koko terminologia sekamelskan ja makujen kaaoksen keskeltä mieleen ei jäänyt olutta, jota voisi ostaa korillisen. Peilasin kokemusta illalliseen, missä lautasella näkyy innokkaan nuoren sepän luomus: vähän kaikkea kokeiltuna, mutta perusjutut hukassa. Onhan siistiä laittaa oma baari pystyyn ja vähän testailla kaikkea. Kattoo sitten mikä lähtee vetää.

Lähtökohtaisesti vastustan kaikkea uutta. Miksi vaihtaa toimivaa peliä uuteen. Vanhempi kollegani valisti minua: ”Älä Juho vastusta. Poimi vanhasta ajasta hyvät puolet, tutki uudet jutut ja poimi niistäkin kypsät hedelmät.” Ukko houraili suurimman osan aikaa, mutta tässä asiassa taisi olla oikeassa.

Pohjoismaissa on juotu humalahakuisesti olutta varmasti yhtä kauan kuin on ollut rumia naisia ja tarve paritella. Craft-beer ja pienpanimokulttuuri sen sijaan on saanut jalansijaa vasta viimeaikoina. Olemme varhaisteini-iässä. Juoppo kansa on vasta löytänyt itsestään ulokkeen, jolla voi tehdä muutakin kuin kusta. On ihan okei tutkia itseään ja kokeilla. Pääasia, että mennään johonkin suuntaan. Sitten kun perusasiat on kondiksessa alkaa tulla tulostakin. Siihen asti minäkin voin kokeilla, mutta kun haen kaljakorini, ostan kokeneemman belgialaisen, jota ei tarvitse opettaa.


Kiitos, anteeksi ja juomisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti