Sanotaan, että loppusyksy on
punaviinien aikaa.
Helsingissä ei ainakaan vielä näy
lunta maassa, joten pidätän oikeuden illan viimeisiin hitaisiin
ystäväni Chardonnayn seurassa. Viime aikoina olen viettänyt
useammin kuin kerran iltaa vahvojen Chardonnay-viinien parissa.
Useimmiten ne ovat olleet kotoisin Chablista tai Californiasta.
Tänään kuitenkin illan päävieras
on sata kilometriä Chablista etelään Mâconnais-alueen sydämestä.
Domaine de la Bongran aloitti
toimintansa jo 1500-luvulla Ranskassa. Talon 15 hehtaaria on viljelty
ahkerasti siitä saakka. Nykyään päällysmies on Jean Thevenet
apunaan poikansa Gautier.
Toisin kuin alueen tuottajat yleensä,
Jean keskittyy ainoastaan valkoviineihin. Rypäleet Bongranissa
poimitaan käsin vasta aivan myöhään syksyllä – toisinaan jopa
jalohomeisina. Viljelyssä ei käytetä kemikaaleja ja viinin
annetaan käydä viileässä jopa 24 kuukautta kaikessa rauhassa.
Olin jo jonkun viikon odottanut
Vire-Clessen korkkaamista. Nyt lauantaina tarjoutui sopiva tilaisuus.
Jäähdyttelin pulloa parvekkeella ja seurasin tilannetta ikkunalasin
läpi pyöritellen ”lämppäriviiniä” kiivaasti lasissa. Viime
aikoina olen tullut siihen tulokseen, että viinien yleisiä
suosituslämpötiloja on syytä nostaa parisen astetta aina ylöspäin.
Kuuliaisesti kuitenkin jäähdytin oman Chardonnayn lähemmäs
15-astetta, jotta se olisi lasiin päästessään siinä 16-18C
välissä.
Vihdoin ja viimein kello näytti 45
minuuttia kuluneen ja uskalsin hakea viinin sisään.
Se niistä pitkään ja hartaudella
kasvatetuista kynsistä..
Ruuvasin korkin auki ja nuuhkin: ei
korkkia. Ja ei muuta kuin lasiin!
Toisistaan riippumattomien kahden eri
maistelun tuloksena pääsimme vaimon kanssa noin tavallaan
yksimielisyyteen.
Kullankeltainen, rypsiöljy tai kypsä
vehnä.
Tuoksu:
Mieto tammi ja vanilja. Alkuun
häivähdys ammoniakkia, joka onneksi hävisi noin viiden minuutin
jälkeen. Kuivattua aprikoosia, jäätynyttä ananasta, paahdettua
sokeria, squash-pallo ja muovailuvaha.
Maku:
Ei tietoa ammoniakista.
Miellyttävän tasapainoin, ottaen
alkoholin huomioon (14%), makea, erittäin hapokas.
Löysin pajunkuorta, sitruunan mehua
ja vielä raakaa valkoista mansikkaa. Jälkimaussa tuntui miellyttävä
öljyisyys, sekä puinen (se sininen) lyijykynä.
”It's getting better by the minute.”
Hieman lämmetessään ja noin 45
minuutin jälkeen viini vain parani. Mielestäni tämä valkkari
tarvitsee dekantoinnin. Viini oli vuoden 2009 satoa, mikä
tarkoittaa, että terävin hedelmäisyys on jo kaikonnut ja iän
tuoma eleganttisuus astuu esiin. Iästä huolimatta hedelmäisyys
tuntuu erittäin voimakkaasti ryhdikkään eleganttisuuden rinnalla.
Tasapainoinen ja sliipattu ukkometso. Dekantoinnin jälkeinen
”kukinta” tekee tästä erinomaisen ”meditaatioviinin”. Hyvän
dekannoin jälkeen ehdottomasti hintansa väärti. Voin suositella
ensiriipaisuna niille, jotka haluavat tutustua vähän varttuneempiin
Chardonnayhin.
Viré-Clessé löytyy myös Alkon hyllystä hintaan 36,50e.
Kiitos, anteeksi ja näkemiin!
Luen valkkarijuttua vasta nyt (5.12.). Tietomäärä valkoviinin maistelusta lisäntyi melkoisesti tämän yhden viinin esittelyn kautta. Alkossa hiukan kallista minun makuuni.
VastaaPoista