lauantai 21. marraskuuta 2015

Domaine de la Bongran , Cuveé E.J. Thevenet, Viré-Clessé, 2009

Sanotaan, että loppusyksy on punaviinien aikaa.

Helsingissä ei ainakaan vielä näy lunta maassa, joten pidätän oikeuden illan viimeisiin hitaisiin ystäväni Chardonnayn seurassa. Viime aikoina olen viettänyt useammin kuin kerran iltaa vahvojen Chardonnay-viinien parissa. Useimmiten ne ovat olleet kotoisin Chablista tai Californiasta.

Tänään kuitenkin illan päävieras on sata kilometriä Chablista etelään Mâconnais-alueen sydämestä.

Domaine de la Bongran aloitti toimintansa jo 1500-luvulla Ranskassa. Talon 15 hehtaaria on viljelty ahkerasti siitä saakka. Nykyään päällysmies on Jean Thevenet apunaan poikansa Gautier.
Toisin kuin alueen tuottajat yleensä, Jean keskittyy ainoastaan valkoviineihin. Rypäleet Bongranissa poimitaan käsin vasta aivan myöhään syksyllä – toisinaan jopa jalohomeisina. Viljelyssä ei käytetä kemikaaleja ja viinin annetaan käydä viileässä jopa 24 kuukautta kaikessa rauhassa.

Olin jo jonkun viikon odottanut Vire-Clessen korkkaamista. Nyt lauantaina tarjoutui sopiva tilaisuus. Jäähdyttelin pulloa parvekkeella ja seurasin tilannetta ikkunalasin läpi pyöritellen ”lämppäriviiniä” kiivaasti lasissa. Viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että viinien yleisiä suosituslämpötiloja on syytä nostaa parisen astetta aina ylöspäin. Kuuliaisesti kuitenkin jäähdytin oman Chardonnayn lähemmäs 15-astetta, jotta se olisi lasiin päästessään siinä 16-18C välissä.

Vihdoin ja viimein kello näytti 45 minuuttia kuluneen ja uskalsin hakea viinin sisään.
Se niistä pitkään ja hartaudella kasvatetuista kynsistä..
Ruuvasin korkin auki ja nuuhkin: ei korkkia. Ja ei muuta kuin lasiin!

Toisistaan riippumattomien kahden eri maistelun tuloksena pääsimme vaimon kanssa noin tavallaan yksimielisyyteen.

Väri:
Kullankeltainen, rypsiöljy tai kypsä vehnä.

Tuoksu:
Mieto tammi ja vanilja. Alkuun häivähdys ammoniakkia, joka onneksi hävisi noin viiden minuutin jälkeen. Kuivattua aprikoosia, jäätynyttä ananasta, paahdettua sokeria, squash-pallo ja muovailuvaha.

Maku:
Ei tietoa ammoniakista.
Miellyttävän tasapainoin, ottaen alkoholin huomioon (14%), makea, erittäin hapokas.
Löysin pajunkuorta, sitruunan mehua ja vielä raakaa valkoista mansikkaa. Jälkimaussa tuntui miellyttävä öljyisyys, sekä puinen (se sininen) lyijykynä.

”It's getting better by the minute.”


Hieman lämmetessään ja noin 45 minuutin jälkeen viini vain parani. Mielestäni tämä valkkari tarvitsee dekantoinnin. Viini oli vuoden 2009 satoa, mikä tarkoittaa, että terävin hedelmäisyys on jo kaikonnut ja iän tuoma eleganttisuus astuu esiin. Iästä huolimatta hedelmäisyys tuntuu erittäin voimakkaasti ryhdikkään eleganttisuuden rinnalla. Tasapainoinen ja sliipattu ukkometso. Dekantoinnin jälkeinen ”kukinta” tekee tästä erinomaisen ”meditaatioviinin”. Hyvän dekannoin jälkeen ehdottomasti hintansa väärti. Voin suositella ensiriipaisuna niille, jotka haluavat tutustua vähän varttuneempiin Chardonnayhin.  

Viré-Clessé löytyy myös Alkon hyllystä hintaan 36,50e.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin!

1 kommentti:

  1. Luen valkkarijuttua vasta nyt (5.12.). Tietomäärä valkoviinin maistelusta lisäntyi melkoisesti tämän yhden viinin esittelyn kautta. Alkossa hiukan kallista minun makuuni.

    VastaaPoista