Tulevaisuuden dokabiliteetti

Oli synkkä mutta myrskytön yö. Suoratoistopalvelu ei tälläkään kertaa tarjonnut varttitunnin tutkiskelun jälkeen mitään mielenkiintoista katsottavaa. Ai niitä aikoja, kun televisiossa näkyivät vain ne neljä kanavaa, jotka eivät sen kummemmin tarjonneet mitään katsottavaa, mutta ne sentään selasi nopeasti läpi. Harmikseni huomasin lorauttaneeni valkoviinin perseet lasin pohjalle ja pyörittelin nyt puolityhjää mukia käsissäni. Vilkaisin tiukua olisiko veinipoodi vielä auki. Seitsemän illalla. Näköjään vuoden aika ja pimeys sotkevat sisäisen kellon. Aloin malliksi lukea hyvintvointivaltion tulevaisuutta. Ohessa ajatuksia utopiasta.

Alkoholipolitiikan tavoitteet (Hallituksen esitys eduskunnalle).

”Voimassa olevan alkoholilain tavoitteena on alkoholin aiheuttamien haittojen ehkäiseminen. Samasta tavoitteesta säädettiin myös vuoden 1968 alkoholilaissa.

Suhtautuminen alkoholijuomien markkinointiin ja nauttimiseen on myös muuttunut vapaammaksi. EU-jäsenyys on edellyttänyt alkoholin matkustajatuonnin vapauttamista. Sekä miesten että naisten alkoholinkäyttö ja humalajuominen ovat viime vuosikymmenten aikana lisääntyneet kaikissa ikäryhmissä.”

Tässä ovat pähkinänkuoressa hallituksen huolenaiheet, minkä pohjalta alkoholinkäyttöä tulee murehtia Suomen maassa.

Esitys lähtikin lausuntakierrokselle. Kuten kuningasalkoholi yleensäkin se kirvoitti kielenkantoja ja lausuntoja saapui 200 taholta. Tässä kuitenkin poimintoja esityksestä.

”Nykyisin ravintolassa on oltava läsnä ”vastaaja hoitaja tai hänen sijaisensa”, jolle on asetettu tarkat vaatimukset koulutuksesta ja kokemusksesta. Jatkossa jokaisessa työvuorossa pitäisi olla täysi-ikäinen vastuuhenkilö, mutta hänelle ei asetettaisi erityisiä pätevyysvaatimuksia.”

Tavallaan tuntuu, että ajatus on tolkuton sekä pahasti ristiriidassa hallituksen huolen kanssa valvoa kuntoaan ymmärtämättömän (viinan)kuluttajan toimia sosiaalisissa kanssakäymisissään ravintolaympäristössä. Toisaalta, ottaen huomioon viimeaikaisen politiikan alkaa tuomaan työvoimaa Filippiineiltä asti paikkaamaan hervotonta työvoimapulaa ravintola-alalla, näkemyksen ymmärtää. Jos yhtiö palkkaa apulaisen palkalla filippiinoja tiskin taakse se ei kuitenkaan säästä esimieskuluissa, kun jonkun pitäisi lain mukaan tavallaan ihan oikeasti tietää mitä siellä kuuluu tehdä. Kun tällainen velvoite poistetaan, ni tokikin säästöä tulee.

”Esimerkiksi työttömien miesten alkoholikuolleisuus oli vuosina 1995-2000 toteutetun tutkimuksen mukaan lähes yhdeksän kertaa ja naisten yli kahdeksan kertaa suurempi kuin palkansaajien.”

Mitenköhän tähän tulisi suhtautua? Omien empiiristen tutkimuksieni mukaan työttömänä tosiaan jää enemmän aikaa joko harrastaa liikuntaa tai dokailla. Yleensä dokailu kuitenkin vie voiton, koska työttömyys vituttaa.

”Vuosina 2008 ja 2009 toteutetut kolme alkoholiveron korotusta käänsivät alkoholin kokonaiskulutuksen hallitusti laskuun. Kokonaiskulutus absoluuttisena alkoholina asukasta kohti laski veronkorotusten seurauksena nopeasti 12,7 litrasta 12 litraan absoluuttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä kohti.”

Lapissa työskennellessäni koppa kaljaa maksoi tunturin marketissa 32e. 30Km päässä Ivalossa se maksoi tuohon aikaan 24e. Kahdeksan euron erotus aiheutti närää tunturikeittäjissä. Arvoisa ravintolapäällikkö selvitti asian seuraavasti: ”Mitä te jätkät nurisette? Kun sitä kaljaa kunnolla tekee mieli, niin se on ihan sama mitä se maksaa, niin kyllä minä sen kalenterin haen. Katsotaan sitten lauantai-iltana!”

Niinpä niin. Kohtuukuluttaja saattaa jättää sen perjantaipullon kauppaan, mutta ”alanmiehelle” se on ihan sama.

”Alkoholin kulutuksen lasku näkyy nyt myönteisenä kehityksenä haittatilastoissa. Kun esimerkiksi alkoholinkäyttöön liittyvä työikäisten kuolleisuus kaksinkertaistui parin viime vuosikymmenen aikana, se on nyt muutamana viime vuotena vähentynyt.”

Olisiko käynyt niin, että yhdeksänkymmentäluvun lamassa herättiin kehittämään yrityssaneeraus- sekä yksityishenkilön velkajärjestelypolitiikkaa ja sen seurauksena työttömyys tai konkurssi eivät ajaneet velkavankeuteen? Kovimmat tekijät tietysti ehtivät itsensä jo hengiltä juomaan. Tulevaisuus tuonee taas muutoksen tullessaan, kun suuret ikäluokat heräävät yhtenä aamuna ja huomaavat olevansa toimettomana eläkkeellä. Ale Pubi avaa jo yhdeksältä.

”Alkoholijuomien etämyyntiin liittyvät säännökset ovat osoittautuneet vaikeaselkoisiksi ... Alkoholijuomien tilaaminen ulkomailta sellaisilta myyjiltä, joilla ei ole mitään alkoholilain mukaista lupaa, vastaa arviolta enintään joitakin prosentteja alkoholijuomien kokonaismyynnistä. ... Osa myyjistä huolehtii valmisteverojen maksamisesta, mutta osa ei. Alkoholijuomien toimittamisessa suoraan kuluttajille ei välttämättä noudateta mitään alkoholilain säännöksiä. Käytännössä ulkomailta tapahtuvasta etämyynnistä on jo tullut rinnakkainen alkoholijuomien markkinapaikka, josta kuluttajat saavat tilata alkoholijuomia verotta. Kysymys on paitsi veropolitiikasta, myös tasapuolisen kilpailun edellytyksistä.”

Mitäs edellytyksiä vapaakaupan on tarkoitus taata? Jos nämä ovat syitä asettua poikkiteloin EU:n harjoittaman vapaakauppapolitiikan kanssa (mihin Suomikin kuuluu), niin pitäisikö tässä kohtaa antaa muiden murehtia omien verojensa maksamisesta? Ulkomailta tilatut viinit taitavat kuitenkin olla niitä Alkon valikoimasta puuttuvia tuotteita. Yritetään näin myös pitää Alkon toiminta järkevänä, kun aivan jokaiseen kuluttajan oikkuun ei tarvitse olla vastaamassa. Kansanterveydellisestä näkökulmasta verkkokauppa on tekijänä jäävi. Nopeaan janoon ei paljon postimyynti auta!

Summa summarum, esityksessä on kokonaisuudessaan paljon hyviä asioita. Juominen kehittyy! Lienee kuitenkin tarpeellista tässä vaiheessa vielä keskittyä kritiikkiin ettei käy niin, että ratifioinnin myötä jää juhlasamppikset Ranskaan.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin!

Lähteet: Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilain uudistuksesta
Ohessa myös hyvä julkaisu Viinilehdessä: https://viinilehti.fi/2017/01/unohtui-hyvinvointi-7-nakokulmaa-alkoholilakiin/